Pinkki hetki




Loppusijoituksen mahdottomuudesta

Posivan ratkaisu Olkiluodossa on suorastaan absurdi, kuin tehty vuotamaan heti. Paikka sijaitsee maailman suurimman hautavajoaman kyljessä! Onkalo tulisi puoleen kilometriin, mutta ihan vieressä moreeni jatkuu vielä toiset puoli kilometriä alaspäin! Loppusijoituspaikka on murroslinjalla! Se on vielä hyvin aktiivinen, kallio liikkuu 1,5 mm vuodessa ja kerran tuhannessa vuodessa iskee 8 richterin järistys. Maastossa kohoaa jääkauden jälkeisiä 20m korkeita pystysuoria kallioseinämiä! Kuva1, Kuva2

Loppusijoitusalueen YVA-selvityksestä kaavioita. Tässä näkyy aivan selvästi, kuinka kalliossa on kilometrisiä halkeamia, joita Posivan loppusijoitustunnelit myötäilevät! Yläkuvassa juuri ydinvoimalan kohdalta menevä musta viiva on murroslinja. Ristiin sen kanssa menee toinen, tähän punaisella lisätty kallioliikuntalinja. Arto Lauri on seurannut sen etenemisnopeutta ja -suuntaa mittanauhalla voimalan haljenneen huoltotunnelin perusteella.

Myös Suomessa harvinaislaatuinen luola löytyi alueelta. Kaavio siitä. Paikka ei siis todellakaan ole kiinteää kalliota. Geologisesti se on suorastaan mahdoton.

Täyteaineeksi ydinjätekapselien ympärille on kaavailtu savimainen bentoniitti eli kissanhiekka. Sen pitäisi imeä ne vääjäämättömästi ulos tihkuvat kaasut, mitä ei muuten voida pysäyttää. Mutta sepäs liukenee suolaveteen! Ja mitä syvemmälle mennään, sen tiukempaa liuosta on vastassa. Onkalosta mitattiin 8% suolapitoisuudet! Ei menisi kauaakaan kun bentoniitti on veden mukana liuennut pois ja päällä oleva sora murskaa pehmeän kuparisen ydinjätekapselin.

Myöskään kupari sellaisenaankaan, niin kallista ja välttämätöntä muihin tarpeisiin kuin se onkin, ei kestä moisissa olosuhteissa. Tietyt bakteerit saavat sen syöpymään jopa millin vuodessa, kuten Sipoon vesijohdot!

Loppusijoitus ei toimi edes teoriassa: ydinjätteen uraanit halkeillessaan aiheuttavat samanlaista maamassojen radioaktivoitumista kuin maanpäällisissä reaktoreissakin. Mitä enemmän kallio säteilee takaisin, sitä kiihkeämmin fissio käy. Kun U-238 muuttuu vielä samalla plutoniumiksi, koko kapseli sulaa tuotapikaa satoihin asteisiin lämmettyään ja radioaktiiviset aineet pääsevät kaasuna maanpinnalle ja veden mukana Itämereen.

Kruununa vielä fissioräjähdyskin on mahdollinen, ellei jopa todennäköinen! Kun ydinjäte on sulanut, sen ei tarvitse olla edes kriittisessä tiheydessään kun säteilevä kallio tarjoaa lisäneutronit räjähdyksen aikaansaamiseksi.