Riski on suuri kun saatamme pahimmillaan menettää ruokakasvimme. Kasveja ei luonnossa laboratorion ulkopuolella voi estää leviämästä ja on vain kysymys ajasta, kuinka nopeasti se tapahtuu. Nämä lajikkeet eivät sitten välttämättä olekaan yhtä kestäviä vaihteleville olosuhteille, kun tuhansia vuosia koeteltu vilja. Muunneltu perimä on todettu epävakaaksi ainakin vielä kolmannessa polvessa.

Vaikka ne olisivatkin kestäviä ja menestyviä, ne eivät välttämättä ole syötäviä. Turboperunakin on kaavailtu selluteollisuuden raaka-aineeksi. Rottakokeissa sellaisen todettiin aiheuttavan sisäelinmuutoksia, jonka jälkeen tämä toistaiseksi ainoa kunnollinen syöttökoe keskeytettiin. Laajat kenttäkokeet ovat menossa luonnon ja kuluttajien kustannuksella siellä, missä GMO-lajikkeet on hyväksytty viljelyyn, mutta niiden ikävistä tuloksista ei uutisoida. Peltotyöläisille allergisia reaktioita, steriilejä sikoja, kuollutta karjaa ja luomuviljelijät ovat joutuneet luopumaan elinkeinostaan ja maksamaan rojalteja pelloillensa levinneestä GMO-kasveista.

Sillä ei ole väliä niille, joille gm-aineksen leviäminen ja siis samalla luomuviljelyn loppuminen tuo lisää markkina-alaa. Geenimanipulaatio on keino patentoida ja hallita ruokaa suuryritysten yhä suurempiea voittoja varten. Se ei ole ratkaisu maailman nälkäongelmiin; se johtuu ravinnon epätasaisesta jakautumisesta. Täällä sitä on roskiin heitettäväksi asti.